Haikee fiilis.. Mun vapari hanskat roikkuu mun hyllyltä ja treeni shortsit kaapissa paita on kauniisti viikattuna mun kaapissa, hammas suojat kummittelee pöydällä ja treenikassi ammottaa tyhjyyttä. Rupesin vaa miettimään että kuinka paljon treenaamine mulle merkitsee ja ne ihmiset jotka mun kanssa treenaa. Mut hankalinta täs on et tuo pimeys ja kylmyys ja koulu vie mun kaikki voimat ja kaiken lisäks mua pelottaa mun polvi että miten se sit kestää.. Pitäis vaa ryhdistäytyä ja treenata taas, katsoa miten se etenee, koska tosiaan tahdon tulla hyväksi käydä matseissa, ja mennä katsomaan matseja, saada kokemusta lisää. Sain tiedon et mun hyvä ystävä lähtee ottaa matsii Karkkilaan huhtikuussa ja syksyllä turpakeikkaan. :-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti